sunnuntai 27. marraskuuta 2011

still alive, who you love

Joo. Valokuvia vaihteeksi, osittain viime lauantailta Turusta (TIP-fest, eli Turku International Puppetry Festival, eli nukketeatteritapahtuma, eli ihan mieletöntä!) ja osittain taas tältä päivältä, jonka olen mukamas viettänyt historian parissa. Toisin sanottuna olen askarrellut, siivonnut ja katsonut lataamaani The Big Bang Theory:n neloskautta. Ja lukenut historiaakin, mutta liian vähän. Argh, huomenna taidan eristää itseni johonkin pieneen tilaan, jossa ei ole mitään muuta kuin minä ja kirja. Siis, historian kirja.


Näimme ensimmäisenä sirkusaiheisen esityksen ja se oli aivan tajuttoman hyvä, ehkä jopa paras niistä kaikista viidestä, joita kävimme katsomassa! Nukkeja ohjasi Viktor Antonov, venäläinen mies, joka hymyili koko ajan (näimme herran siis monta kertaa muissakin näytöksissä, aiheutti joukossamme aina salaista fanityttöilyä, tsihihii). Ilmeisesti hän oli vääntänyt myös kaikki nuket ihan itse. Mestari mikä mestari.



Yksi hienoimmista asioista oli päästä huoneeseen, joka oli täynnä nukkeja. Vaikka se oli tavallaan pelottavaakin. Mutta ne oli niin hienoja! Haha ja tämä kuva oli aika vahingollinen, mutta joskus vahingot on hyvä asia.




Portugalilaisen Circolandon esitys oli myöskin upea. Siinä oli mies, joka heitteli ympäriinsä olkia, multaa ja tomua, ja se näytti niin hienolta, ahhhhhhhh.




Tykkään arkkitehtuuripienoismalleista moi.




Ai niin! Lisäksi yhdessä paikassa (se joku Ars Nova-talo?) oli kaksi tällaista naista, jotka tarjosivat ihmisille lemmenrohtoja. Itse en uskaltanut testata -- tai siis enhän mä mitään lemmenrohtoja tarvitse kun oon muutenkin niin lemmekäs -- mutta Julia sai Kuuban syleilyä. UU!




JA SITTEN ASKARTELUIHINI. Taannuin 6-vuotiaaksi ja tein lumihiutaleita. Paras on mielestäni Batman-hiutale, koska Batman.




Vierailin tietty vähän New Yorkissa.




Neuloin tämän jo pari päivää sitten, mutta jee, kalakaveri!!


Sitten haluan vielä jakaa kanssanne kappaleen, joka jostain syystä liikuttaa mua kovasti näin iltamyöhään, kun on pimeää ja hiljaista ja kaunista. Erityisesti torvikohta syö mua sisäisesti. Kiitos.

lauantai 19. marraskuuta 2011

TÖTTÖRÖÖ

TÄMÄ ON IHME!! HÄN ELÄÄ!!

OHO JÄI CAPS LOCK PÄÄLLE.

Olen aikonut päivittää blogia viimeisten viikkojen aikana varmaan n. 275920 kertaa, mutta aina on tullut eteen joku ylitsepääsemätön este, kuten nettikatkos, koulu tai taivaalta putoava meteoriittiparvi, jolta olen joutunut puolustamaan maapalloa. Ja sitten nyt aioin skannata oikein urakalla kaikenlaista, mutta laiskuus iski. Sitä paitsi, pitäisi olla jo nukkumassa. Huomenna täytyy olla kello yhdeksän reikä reikä rautatieasemalla. Lähden käymään Turussa nimittäin!

Kelpuutettakoon nämä siis.


Oikeasti toi kirja oli aika hämmentävä lukukokemus, se sai mut tuntemaan oloni välillä tosi älykkääksi ja välillä taas tosi tosi typeräksi.


Ihan tosi. Kieltäydyn tyttönä korkokenkien käyttämisestä -- mm. siksi, etten osaa kävellä niillä --, mutta jos olisin poika, en missään muissa kulkisikaan. (Lisäksi mulla olisi aina rusetti, KOSKA RUSETIT!! Enkestäapua.)


OK MUA VÄSYTTÄÄ NYT VÄHÄSEN.


Lisää joskus toiste sitten! (Ehkä sillä kertaa jostain muustakin kuin korkokengistä.)