Romantisoitu kevät

Yksi näistä saattaa olla jokseenkin liioiteltu.

Sivuhuomautus: tämä on 50. blogimerkintäni! On siinäkin ihailtava saavutus.

 

EDIT: HAHAHA itse asiassa huomasin juuri, ettei tämä olekaan oikeasti 50. merkintäni. Blogger laskee myös luonnokset, oikeasti tämä on vasta 47. aivopieru. Mutta tämä on niin pientä pränttiä, ettei kukaan näe lukea, eli BILEET.

Pelko

Anteeksi, teitä tuskin kiinnostaa mun jatko-opintoangstaus - ja sitä paitsi varmaan 90%:lla ikätovereistani on samanlaisia ongelmia - mutta pelkään. Pelkään, että huomaan parinkymmenen vuoden päästä istuvani kahdeksasta neljään jossain virastossa vasten tahtoani. Pelkään isoja valintoja. Pelkään, että löydän lopulta sen unelmieni alan, mutta en olekaan kyllin lahjakas päästäkseni opiskelemaan sitä. Pelkään, että jään alakynteen, kun kahdeksan laudaturin taiteelliset ja sosiaalisesti kyvykkäät älykköpyhimykset kiitävät ohitseni. Pelkään keskivertoisuuttani. Pelkään, että joudun vaihtamaan alaa 182 kertaa. Pelkään, ettei musta ikinä tule mitään. Se on kaikista pelottavin ajatus.

 

Ilman äitiä

Eräänä päivänä Siiri päivitti blogiaan

Se oli hieno hetki.
Vaikka merkintä sisälsikin vain kaksi täysin tasotonta sarjakuvaa.
Hän kuitenkin lupasi esitellä jossain vaiheessa myös piirtämänsä 20 sivun Italian-matkasta kertovan pläjäyksen.
Jos jaksan, hän ajatteli.
Onneksi kukaan ei osaa lukea ajatuksia.