lauantai 25. helmikuuta 2012

We leave out "Sailor", too much like "Tailor"


Syitä sille, miksi jokaisen pitäisi käydä katsomassa Tinker Tailor Soldier Spy (Pappi Lukkari Talonpoika Vakooja):


1. Gary Oldman.
2. GARY OLDMAN.
3. Kaikki muutkin näyttelijät, erityisesti...
4. ... Benedict Cumberbatch.
5. Benedict Cumberbatchin naama ja ääni ja näyttelijänlahjat.
6. Visuaalinen ilme.
7. Tarina (ei ehkä selkein mahdollinen, eikä pitäisikään olla - mutta elokuva on joka tapauksessa helpommin ymmärrettävissä kuin kirja, sanoisin)
8. Musiikki.
9. Värimaailma.
10. Tomas Alfredson on mestari (kannattaa katsoa myös Låt den rätte komma in, paitsi jos ette kestä verta ja irtopäitä... toisaalta luulin itsekin, etten kestäisi, mutta tykkäsin elokuvasta silti!)
11.Tunnelma.
12. Peter Guillamin vaatteet.
13. Toby Esterhasen rusetit.
14. Muutama aivan mieletön kohtaus, mutta en aio spoilata sen enempää.
15. Mainitsen visuaalisen ilmeen uudestaan, koska se oli niin hirmuisen upea ja tyylikäs, sydämeni taisi pettää parissa kohtaa sen takia.
16. Mainitsen myös Gary Oldmanin uudestaan, koska George Smiley oli vaan niin George Smiley ja jos Oldman ei saa Oscaria, itken vuolaasti.
17. Yhdessä kohtaa soi vähän aikaa All Kinds of Everything, euroviisujen voittajabiisi jostain 70-luvulta. Kaikki kanssani samalla ala-asteluokalla olleet ymmärtävät, miksi se nauratti.
18. Flashbackit oli toteutetti hyvin, ei sillein kliseisesti.
19. Eräässä kohtauksessa oli Laura Carmichael! (Downton Abbeyn Edith)
20. Kyseessä ei siis ole sellainen James Bond -henkinen agenttileffa, vaan aika lailla sen vastakohta. (Itse en ainakaan oli suurin Bond-fani.)

Mitäpä sitä turhaan lisää syitä keksimään, kun pointti oli tämä: menkää katsomaan Tinker Tailor Soldier Spy, se on loistava elokuva, piste.

torstai 23. helmikuuta 2012

lauantai 18. helmikuuta 2012

Virallisesti vanha

Niin surulliseen tilanteeseen on elämäni ajautunut, että pitää skannaamisen sijasta valokuvata piirustukset.








Oli hyvät jatkot: kukaan ei murtanut jalkaansa ja vessanpöntön kannetkin pysyivät paikoillaan!

torstai 9. helmikuuta 2012

Skannerikapina


Ne sarjikset olisivat kertoneet kaiken olennaisen tämänhetkisestä elämästäni, joka teitä kaikkia niiiiiiiin kiinnostaa. Mutta kun ei niin ei ja ei tai ei mut niin ei.

Tiivistettynä: koulussa KAIKKI ON TYHMÄÄ paitsi kuvis, joka on enemmän kuin mahtavaa. Elävän mallin piirtäminen ja graafinen suunnittelu. Parasta. Ja okei, liittoittelin ehkä vähän, ei kaikki ole tyhmää. Mutta uskonto tuntuu samalta kuin seuraisi ruohon kasvua - joskin vähän tylsemmältä - ja todennäköisyyslaskenta ärsyttää jo kahden tunnin jälkeen. Englanti turhauttaa koska olen paras eikä minun tarvitse opiskella yhtään mitään enää ikinä, osaan kaiken koska olen paras. (Näin siis sanoo päänsisäinen englannin kielen professorini, joka on nahkaisine kyynärpääpaikkoineen kovin luotettava.) Ruotsista en sano mitään muuta kuin että TRIPPAILEVIA TUNTEJA LUVASSA.


Maanisuus iski joitakin päiviä sitten. Yhtäkkiä haluan tehdä kaikkea. (Mm. päivittää blogiani useammin, HA HA HA HA.) Erityisesti kaikkea luovaa. Lisäksi aion lukea kaikki maailman kirjat ja katsoa kaikki elokuvat. Ja opetella lentämään lentokonetta. Olen viime päivinä nauranut paljon ja tosi tyhmille jutuille. Olen iloinen, tosi iloinen. Mutta koska elämä on jatkuva paradoksi, iloisuuden vastapainoksi olen (erityisesti aamuisin) hirmuisen väsynyt. Unohdan nähkääs nukkua.


No joo tässä ei ollut mitään tolkkua. Taidan mennä katsomaan Simpsoneita.


Ai niin!! Ihailkaa elämäni ensimmäistä (suhteellisen kunnollista) digitaalista maalausta!



lauantai 4. helmikuuta 2012

Matkustan

Näillä pakkasilla on hyvä mielikuvitusmatkata Portugaliin. Tässä siis valokuvia, joista osa on viime keväältä ja osa jo niinkin kaukaa kuin hiihtolomalta 2010. Lissabon on kaupunkien kuningas.













keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Piirtopöytäseikkailu


Varmaan aika lailla eka kerta kun oon ikinä piirtänyt moisella. Digitaalinen taide on mulle hyvin vierasta. En edes tiedä miten noita siveltimiä pitäisi oikeasti säätää! Kyllä mä osaan Photoshopilla kikkailla valokuvien kanssa, mutta kun pitäisi piirtää jotain... pakenen luonnoslehtiöiden pariin.

Enkä mä perinteistä kynä-ja-paperi-piirtämistä olekaan tässä hylkäämässä, en ikinä. Mutta olen tutustumassa uuteen maailmaan, järjettömän suureen ja monipuoliseen sellaiseen, ja kyllä tämä on oikeasti aika jännittävää!

Väännänpä tässä pikaisesti pari täydellisen fotorealistista muotokuvaa ja sitten luen vähän filosofiaa.