12 sivua

Olen ollut laiska, mutta tässä suurehko postaus!

Olen oikeasti ihan liian kikseissä tuosta kamerasta.
Mutta joooooo nyt on kiire junaan. En siis ole lähdössä millekään jännittävälle trans-Siperian matkalle tai edes mihinkään oikeaan kaupunkiin, vaan Toijala kutsuu!

Moses supposes his toeses are roses

But Moses supposes erroneously
But Moses, he knowses his toeses aren't roses
as Moses supposes his toeses to be

Terkkuja Jyväskylästä.

 

Rakas päiväkirja

Jee. Oikeasti olen neulonut vasta ehkä 20 cm, hehe. Se lanka on ihanan pehmeää ja paksua ja lämmintä ja aaaah, odotan niin kovasti sitä, että pääsen käyttämään tätä huivia kovilla talvipakkasilla!

Tosiaan, pidän suhteellisen aktiivisesti päiväkirjaa. Tai lähinnä se on yleisen piirtelyn ja kirjoittelun kirja. Ei todellakaan mikään sellainen lukollinen "top secret kukaan ei saa koskaan lukea tätä apua kaikki mun salaisuudet on tässä!11!!!"-systeemi. Oikeastaan aika moni ihminen on lukenut päiväkirjojani. Toivon vain kaikkien ymmärtävän, etten vastaa mistään vammoista tai traumoista, joita ajoittain erittäin heikko piirustusjälki ja järjettömyys voivat ehkä aiheuttaa. Koska itseäni vartenhan sitä päiväkirjaa loppupeleissä pidän. Että niin.

...

Nyt puhutaan siis Doctor Who:n viimeisimmän kauden finaalijaksosta. Josta en oikeasti osaa sanoa yhtään mitään.

Olen nyt vähän vihainen Steven Moffatille. Mutta en oikeasti, koska ei neroille voi olla vihainen. 
 

 Joo joo, voi olla, että jauhan liikaa periaatteessa täysin merkityksettömistä asioista. Paitsi että mulle ne asiat eivät ole täysin merkityksettömiä! Ehkä olen jonkin sortin eskapisti. (En kylläkään pidä siitä sanasta, se on typerä. Ei se edes kuulosta oikealta sanalta.) Mutta kyllä elämä olisi paljon harmaampaa ilman fiktiota. Tämä on fakta. Ha!

Lisäksi mun on yleensä erittäin hankala puhua mistään hirmu syvistä tunteistani. En uskalla sillä tavalla avautua. Enkä kyllä varmaan haluakaan. Ja olisiko sekään loppujen lopuksi yhtään kiinnostavampaa luettavaa? Epäilen vahvasti.

Joka tapauksessa, jos tätäkin nyt joku lukee, niin wow!! Hienoa!! Olet varmasti mahtava ihminen, olit sitten joku täysin tuntematon, ystäväni tai vaikka äitini (tosin äiti, jos luet tätä, lopeta jooko?). Mieleeni nimittäin tuli tänään, että hei, joku saattaa ihan oikeasti lukea blogiani! Mun mielestä on tosi jänskä ajatus, että joku uhraa hetkenkin elämästään hölmöjen ajatusteni parissa. Vaikka toisaalta, kun sitä miettii, ei se ole niin ihmeellistä, itsekin luen lukuisten muiden ihmisten blogeja, enkä ajattele sitä ollenkaan aikani tuhlaamisena -- päin vastoin.


Tervehdys siis sinulle siellä Internetin toisella puolella! Pidän sinusta, kuka sitten oletkaan. Miten lokakuun ensimmäiset hetket ovat osaltasi sujuneet? Mikä on lempipiirakkasi? Minkä puun kaikkein mieluiten kasvattaisit takapihallesi? Mikä sana rimmaa nimesi kanssa? Kerro mulle mitä tahansa asioita. Rakastan asioita.