perjantai 19. heinäkuuta 2013

En suosittele kenellekään aikuisuutta


Turhautumisen tunteita aiheuttavat pääasiallisesti nämä kaksi asiaa:

1. Työt Olen kesätöissä. Se on hienoa. Vaurastun edes vähäsen, eikä työnteko tuolla eräässä pirkanmaalaisessa elämyspuistossa ole satunnaisia epämiellyttäviä asiakaskohtaamisia lukuunottamatta lainkaan inhottavimmasta päästä. Silti nyt, kun vietän ensimmäistä kesääni töissä, ikävöin niitä kultaisia menneitä kesiä, jolloin olin vapaa tekemään mitään vain. Nythän totuus on, etten ole tänä kesänä tehnyt mitään muuta kuin töitä. Edes iltaisin en jaksa tehdä mitään, sitä paitsi useimmiten raahaudun kotiin vasta yhdeksän aikoihin. Netflixistä ja sängystä on tullut parhaita ystäviäni. Haluaisin yrittää tehdä taidetta, mutta energia ei riitä edes siihen yrittämiseen. Taitaa olla myös selvää, miksi blogikin on alkanut kerätä pölyä ja hämähäkinseittiä. No, tätä on enää (tasan!) kuukausi jäljellä. Sitten siirrytäänkin toiseen, astetta hevimpään vaiheeseen...

2. Opinnot Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä sain peräti kaksi opiskelupaikkaa. Turku on kivan oloinen kaupunki, mutta silti päätin luovuttaa paikkani mediatutkimuksessa jollekin toivon mukaan motivoituneemmalle. Valintani on nimittäin ollut jo kesäkuusta asti melko selvä: Lapin yliopisto ja graafinen suunnittelu kutsuvat (kuuletteko joikaamisen?). Niin eli. Lähden Rovaniemelle. Rova. Niemelle. Kaupunkiin, jossa Lordi on vielä juttu ja traktorit ajavat keskustassa. Kaupunkiin, jossa en tunne ketään ja joka on tavattoman kaukana kaikesta, jolla on tähän mennessä elämääni ollut mulle jotain merkitystä. Kun tähän lisätään vielä mm. se, ettei mulla vieläkään ole kämppää, on tuloksena lähinnä rauhattomuus ja jatkuva pelkotila.

Sentään yksi asia on kohdallaan: olen menossa opiskelemaan alaa, joka mua kiinnostaa enemmän kuin mikään muu. Opiskelusta itsestään olen suunnattoman innoissani. Haluaisin päästä jo kuulemaan, näkemään ja kokeilemaan uutta. Toki tämäkin on yhtä aikaa pelottavaa. Pelkään mm. sitä, etten olekaan tarpeeksi akateeminen yliopistoon ja mun todellinen tyhmyys paljastuukin yhtäkkiä.

Ja mitä jos joudun porolauman tallomaksi?

Hnngh.