"Kaipaus valtaa minut enimmäkseen marraskuussa, kun kaikki on pehmeää, salaperäistä, minä pidän marraskuusta"

Otsikko on lainaus Helene Schjerfbeckin kirjeestä Einar Reuterille. Itse en voi väittää pitäväni marraskuusta mitenkään erityisesti, mutta Schjerfbeckin sanoista pidän.

(Jokke, vastaan kyllä sun kysymyksiin, mutta nyt ei jaksa. Skannaaminen vei kaiken energian!)

Ha! Ha! Ha!

Iski hetkellinen paniikki saamattomuudestani ja siitä, kuinka paljon pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi. Päähuoleni tällä hetkellä on kuvataidediplomi, josta ei tunnu tulevan mitään.

Kaikesta huolimatta löysin äsken sarjakuvan (kuten ehkä näkyy, en ole sitä itse tehnyt), joka kuvaa minua paremmin kuin mikään muu:

Rappio

En suinkaan ole useampaan otteeseen tyrkyttänyt teille Santun ja Ossin kuvia joten tässä:

KATSOKAA NYT AWWWWW.

... Oon niin kuin joku ärsyttävä vanhempi joka puhuu koko ajan lapsistaan.

Jatketaan vielä toisesta lapsesta, nimittäin Ben Whishaw'sta, JOSTA OON NIIN YLPEE. Tykästyin Beniin älyttömästi kun katsoin I'm Not Theren (loistava elokuva) ensimmäistä kertaa monta vuotta sitten ja nyt se on JAMES BONDISSA aaaaa niin hienoa. Senkin tähti!

(Anteeksi, tulevaisuudessa jätän jumalointini sen yhden nimeltä mainitsemattoman mikroblogisivuston pariin, köh köh.)