LIFE ON MARS

Aktiivisuuteni on huimaa. Vuoden ensimmäinen blogimerkintä!
Jos yhtään lohduttaa, olen ollut melkein yhtä aikaansaamaton fyysisen päiväkirjani kanssa. Hups.

Hehe en ikinä opi piirtämään Sheldon Cooperia. No nyt en kyllä jaksanut edes yrittää.


Ja sunnuntain kulku on ilmeisesti seuraavanlainen: teen englannin kirja-arvostelua, välttelen internetiä parhaani mukaan siinä kuitenkaan erityisemmin onnistumatta, käyn partiokerralla, tulen kotiin ja ajattelen, että jes! enää pari tuntia uuteen Sherlock-jaksoon, kunnes tunnen sydämeni halkeavan muistaessani, että ai niin, viime viikollahan tuli viimeinen jakso, ja sitten ajattelen John Watsonin surullista naamaa ja sanon, että voi kulta mä en pysty edes sanoin kuvailemaan tätä myötätuntoani, ja että se palaa kyllä vielä, odota niin näet, äläkä menetä uskoasi Sherlockiin, mutta et kyllä tekisi niin missään tapauksessa koska olet uskollinen ja rakastava ystävä, et ansaitse tätä tuskaa ollenkaan, Jooooohn, ja sitten kuuntelen surullista musiikkia ja vierin surussani.


...


Tämä on kirjallinen anteeksipyyntö kaikille niille, jotka ovat viime aikoina joutuneet kuuntelemaan BBC Sherlock -mesoamistani liikaa. ANTEEKSI. Toisaalta tutustuttaisin kyllä ilomielin teitä tähän sarjaan, jotta näkisitten etten oikeasti mesoa ihan turhasta, VINK VINK.


Olen kyllä ajatellut vähän muitakin kuin fiktiivisiä asioita.
Esimerkiksi yksi asia on vähän liiankin tosi, jos multa kysytään.
Nimittäin täytän huomenna 18.
Vielä muutama kuukausi sitten olin ihan kikseissä lähestyvästä täysi-ikäisyydestä, mutta nyt lähinnä ahdistaa. Ei se "vanhuus" itsessään, koska hei, 18-vuotiashan on vielä tosi nuori. En osaa oikein selittää, mutta pelottavalta se tuntuu. Pitäisikö mun nyt jotenkin kypsyä? Olen ollut ihan onnellinen vihreänä banaanina, en halua muuttua keltaiseksi! Olen huomannut alkaneeni huomaamattani sanoa, että "kun olin lapsi, niin tein sitä ja tätä". Kun olin lapsi. Ennen vastaava ilmaisu oli "kun olin pieni". Eli "olen vielä lapsi, vain vähän isompi". Yhtäkkiä sanonkin, että "olin joskus lapsi, mutta en ole enää". Mikä sitten olen? Aikuinenko?
Pelottavia asioita tällaiset.


Hyvää presidentinvaalipäivää! Niin aikuinen en kuitenkaan vielä ole, että olisin saanut äänestää. Mutta pidän sormet ristissä Haavistolle, sehän on melkein sama kuin äänestäisi, eikö?

Materialismi

Paha asia.

Mutta näin joulukuun loppupuolella se sallittakoon.

Suola- ja pippurisirottimet sain Sonjalta! Olen niin iloinen että joku ymmärtää mua!! Vaikka näissä on kyllä sellainen virhe, että ihan varmana Robin olisi koira ja Batman kissa. No mut hei, mahtavaa eniveis.

Sitten rakkaani, joka saapui vihdoinkin pari päivää sitten luokseni! Matka Britanniasta voi olla yllättävän pitkä, lähes kolme viikkoa. 1400 sivua Sherlock Holmesia ja punaiset sivun reunat, mitä muuta sitä tarvitseekaan? Lisäksi hoiviini saapui muutama muukin kirja (mm. The Night Circus, jossa on MUSTAT sivun reunat, ah miten kauniita kirjoja maailma onkaan pullollaan!)

Ja noi valokuvat tuli Sigur Rósin INNI-levyn mukana, jonka sain vihdoinkin eilen hankittua. Mulla oli piirrettynä aiheeseen liittyvä päiväkirjauskin, mutten juuri nyt pysty sitä skannaamaan (kuin en myöskään Flow-festivaaliin liittyvää piirrosta, mutta tosiaan - mulla on nyt virallisesti Flow-liput, JEE!). Long story short: Sigur Rós on kauniimpaa musiikkia kuin muistinkaan.



Ja sitten sain ylläripyllärilahjaksi ihanan pipon, joka saa mut näyttämään tontulta, mutta ei se mitään. Oho ja tää on varmaan eka tänne laittamani valokuva omasta naamastani... ehkä viimeinenkin.

Mutta jotta ei nyt oltaisi liian materialisteja, tässä vielä kuva rakkaasta ystävästäni Ossista.
 

Nyt lähden pippaloimaan, hyvää alkavaa vuotta 2012! Varokaa ilotulitteita! Itse aion piiloutua sohvan alle vikisemään.

Kap Verde

Vähän erilainen joulu tänä vuonna.

Maailman yksitoikkoisimmat lomakuvat: meri, meri, seinä, meri, tyyppi, meri, tyyppi meressä. Toisaalta meri on maailman hienoin asia, jos multa kysytään. Ja valtameri nyt vielä hienompi.

Yo!-lu

Heh HEH mikä ovela otsikko! Yo yo.

Kiitti Jokelle, joka toimi vierailevana kirjoittajatähtenä täällä kummitusrannikolla pari päivää taaksepäin. Kukka- ja rakkausmyrskyni sinut peittäköön! Ja koipipalat. Maukkaat sellaiset.

Mainostan! Tein itselleni uuden tumblr-blogin. Aion tunkea sinne "taidettani", pääasiassa piirustuksia ja erityisesti varmaankin luonnoksia, koska olen liian laiska ja mukamas kiireinen saadakseni aikaan jotain kunnollista. Olen vähän kyllästynyt DeviantArtiin, kun taas tumblr on elämäni suurin rakkaus ja aion viedä sen vihille ja saada kauniin lapsikatraan. Joten ajattelin että tämä olisi parempi käytäntö. Tsädääm!

Hyvä esimerkki jännittävästä elämästä.
En oikeasti ole mikään suuri joulufani. Aivan liiaksi paisuteltu juhla mielestäni. MUTTA nyt yhtäkkiä joku suuri joululasersäde on tehnyt aivoistani riisipuuroa. Suonissani virtaa luumukeittoa. Ehkä olen iloinen joulusta siksi, etten joudu viettämään sitä Suomessa. Kap Verde kutsuu reilun viikon päästä! Käsittämätöntä.


Mitäs tässä. Käykää Tampere-lapset lainaamassa Metsosta kirja ihan vain sen takia, että voisitte testata sitä uutta lainausautomaattia! Ja lähtekää joku mun kanssa kesällä Flow'hun! En voi millään jättää sitä väliin nyt, kun vihdoinkin pääsen sinne. Hehee eihän 242 päivää ole pitkä aika ollenkaan.

HALITULIHEI

Hihii!
Tämä on päivitys. Sen teen minä, julma hyökkääjä, rommirusina vailla menneisyyttä, tuhatkasvoinen tohvelieläin, piippurassien piippurassien kuninkaallinen korkeus, pitkien tittelilistojen toistaiseksi kruunaamaton anarkisti-monarkisti, turisti-juristi, morso.
On garfiikan tunti, ilta pimenee, mahassa kiertää. Ei mitään uutta auringon alla.

Ihan hirveetä ............. 3 hirvee miinus 2 hirvee on yks hirvee.
Meillä ei ole elämää, perhettä, aivoja, ei mitään mistä pitää kiinni! Surullista, eikö totta! Vain nämä...nämä---jäätävän fotogeeniset naamat, joista olemme aina ylpeitä.
Maukkaita koipipaloja.

still alive, who you love

Joo. Valokuvia vaihteeksi, osittain viime lauantailta Turusta (TIP-fest, eli Turku International Puppetry Festival, eli nukketeatteritapahtuma, eli ihan mieletöntä!) ja osittain taas tältä päivältä, jonka olen mukamas viettänyt historian parissa. Toisin sanottuna olen askarrellut, siivonnut ja katsonut lataamaani The Big Bang Theory:n neloskautta. Ja lukenut historiaakin, mutta liian vähän. Argh, huomenna taidan eristää itseni johonkin pieneen tilaan, jossa ei ole mitään muuta kuin minä ja kirja. Siis, historian kirja.

Näimme ensimmäisenä sirkusaiheisen esityksen ja se oli aivan tajuttoman hyvä, ehkä jopa paras niistä kaikista viidestä, joita kävimme katsomassa! Nukkeja ohjasi Viktor Antonov, venäläinen mies, joka hymyili koko ajan (näimme herran siis monta kertaa muissakin näytöksissä, aiheutti joukossamme aina salaista fanityttöilyä, tsihihii). Ilmeisesti hän oli vääntänyt myös kaikki nuket ihan itse. Mestari mikä mestari.

Yksi hienoimmista asioista oli päästä huoneeseen, joka oli täynnä nukkeja. Vaikka se oli tavallaan pelottavaakin. Mutta ne oli niin hienoja! Haha ja tämä kuva oli aika vahingollinen, mutta joskus vahingot on hyvä asia.

Portugalilaisen Circolandon esitys oli myöskin upea. Siinä oli mies, joka heitteli ympäriinsä olkia, multaa ja tomua, ja se näytti niin hienolta, ahhhhhhhh.

Tykkään arkkitehtuuripienoismalleista moi.

Ai niin! Lisäksi yhdessä paikassa (se joku Ars Nova-talo?) oli kaksi tällaista naista, jotka tarjosivat ihmisille lemmenrohtoja. Itse en uskaltanut testata -- tai siis enhän mä mitään lemmenrohtoja tarvitse kun oon muutenkin niin lemmekäs -- mutta Julia sai Kuuban syleilyä. UU!

JA SITTEN ASKARTELUIHINI. Taannuin 6-vuotiaaksi ja tein lumihiutaleita. Paras on mielestäni Batman-hiutale, koska Batman.

 

Vierailin tietty vähän New Yorkissa.

Neuloin tämän jo pari päivää sitten, mutta jee, kalakaveri!!


Sitten haluan vielä jakaa kanssanne kappaleen, joka jostain syystä liikuttaa mua kovasti näin iltamyöhään, kun on pimeää ja hiljaista ja kaunista. Erityisesti torvikohta syö mua sisäisesti. Kiitos.

TÖTTÖRÖÖ

TÄMÄ ON IHME!! HÄN ELÄÄ!!

OHO JÄI CAPS LOCK PÄÄLLE.

Olen aikonut päivittää blogia viimeisten viikkojen aikana varmaan n. 275920 kertaa, mutta aina on tullut eteen joku ylitsepääsemätön este, kuten nettikatkos, koulu tai taivaalta putoava meteoriittiparvi, jolta olen joutunut puolustamaan maapalloa. Ja sitten nyt aioin skannata oikein urakalla kaikenlaista, mutta laiskuus iski. Sitä paitsi, pitäisi olla jo nukkumassa. Huomenna täytyy olla kello yhdeksän reikä reikä rautatieasemalla. Lähden käymään Turussa nimittäin!

Kelpuutettakoon nämä siis.

Oikeasti toi kirja oli aika hämmentävä lukukokemus, se sai mut tuntemaan oloni välillä tosi älykkääksi ja välillä taas tosi tosi typeräksi.

Ihan tosi. Kieltäydyn tyttönä korkokenkien käyttämisestä -- mm. siksi, etten osaa kävellä niillä --, mutta jos olisin poika, en missään muissa kulkisikaan. (Lisäksi mulla olisi aina rusetti, KOSKA RUSETIT!! Enkestäapua.)


OK MUA VÄSYTTÄÄ NYT VÄHÄSEN.


Lisää joskus toiste sitten! (Ehkä sillä kertaa jostain muustakin kuin korkokengistä.)