Ne sarjikset olisivat kertoneet kaiken olennaisen tämänhetkisestä elämästäni, joka teitä kaikkia niiiiiiiin kiinnostaa. Mutta kun ei niin ei ja ei tai ei mut niin ei.
Tiivistettynä: koulussa KAIKKI ON TYHMÄÄ paitsi kuvis, joka on enemmän kuin mahtavaa. Elävän mallin piirtäminen ja graafinen suunnittelu. Parasta. Ja okei, liittoittelin ehkä vähän, ei kaikki ole tyhmää. Mutta uskonto tuntuu samalta kuin seuraisi ruohon kasvua - joskin vähän tylsemmältä - ja todennäköisyyslaskenta ärsyttää jo kahden tunnin jälkeen. Englanti turhauttaa koska olen paras eikä minun tarvitse opiskella yhtään mitään enää ikinä, osaan kaiken koska olen paras. (Näin siis sanoo päänsisäinen englannin kielen professorini, joka on nahkaisine kyynärpääpaikkoineen kovin luotettava.) Ruotsista en sano mitään muuta kuin että TRIPPAILEVIA TUNTEJA LUVASSA.
Maanisuus iski joitakin päiviä sitten. Yhtäkkiä haluan tehdä kaikkea. (Mm. päivittää blogiani useammin, HA HA HA HA.) Erityisesti kaikkea luovaa. Lisäksi aion lukea kaikki maailman kirjat ja katsoa kaikki elokuvat. Ja opetella lentämään lentokonetta. Olen viime päivinä nauranut paljon ja tosi tyhmille jutuille. Olen iloinen, tosi iloinen. Mutta koska elämä on jatkuva paradoksi, iloisuuden vastapainoksi olen (erityisesti aamuisin) hirmuisen väsynyt. Unohdan nähkääs nukkua.
No joo tässä ei ollut mitään tolkkua. Taidan mennä katsomaan Simpsoneita.
Ai niin!! Ihailkaa elämäni ensimmäistä (suhteellisen kunnollista) digitaalista maalausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti