Sitten muihin aiheisiin. Mietin, että olis muuten aika kauheaa, jos menisin naimsiin... eikä siinä vielä kaikki! Jos miehekseni sattuisi (juuri meikäläisen tuurilla) osumaan joku nelitonninen ja eläimellisesti puolivalas ilkeämielinen fätäri. Parisuhdeonnesta ei puhettakaan: jos se istuisi sohvalle viereeni, lentäsin ilmaan, jos en ennen sitä litistyisi. Ja ei kotona mahtuisi muutenkaan olemaan. Hyviä puolia olisivat varmaan vain ne, että tuntisin itseni kerrankin laihaksi ja ihmisrakkaaksi... ja totta kai, voisin viedä mieheni järvelle syömään planktonia, kun sillä kerta olisi hetulat. Ei tarvitsisi ostaa ruokaa muille kuin itselle.
HAHHAHAAA! Kauneimmat päällä maan olemme me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti