12 sivua

Olen ollut laiska, mutta tässä suurehko postaus!

Olen oikeasti ihan liian kikseissä tuosta kamerasta.
Mutta joooooo nyt on kiire junaan. En siis ole lähdössä millekään jännittävälle trans-Siperian matkalle tai edes mihinkään oikeaan kaupunkiin, vaan Toijala kutsuu!

Moses supposes his toeses are roses

But Moses supposes erroneously
But Moses, he knowses his toeses aren't roses
as Moses supposes his toeses to be

Terkkuja Jyväskylästä.

 

Rakas päiväkirja

Jee. Oikeasti olen neulonut vasta ehkä 20 cm, hehe. Se lanka on ihanan pehmeää ja paksua ja lämmintä ja aaaah, odotan niin kovasti sitä, että pääsen käyttämään tätä huivia kovilla talvipakkasilla!

Tosiaan, pidän suhteellisen aktiivisesti päiväkirjaa. Tai lähinnä se on yleisen piirtelyn ja kirjoittelun kirja. Ei todellakaan mikään sellainen lukollinen "top secret kukaan ei saa koskaan lukea tätä apua kaikki mun salaisuudet on tässä!11!!!"-systeemi. Oikeastaan aika moni ihminen on lukenut päiväkirjojani. Toivon vain kaikkien ymmärtävän, etten vastaa mistään vammoista tai traumoista, joita ajoittain erittäin heikko piirustusjälki ja järjettömyys voivat ehkä aiheuttaa. Koska itseäni vartenhan sitä päiväkirjaa loppupeleissä pidän. Että niin.

...

Nyt puhutaan siis Doctor Who:n viimeisimmän kauden finaalijaksosta. Josta en oikeasti osaa sanoa yhtään mitään.

Olen nyt vähän vihainen Steven Moffatille. Mutta en oikeasti, koska ei neroille voi olla vihainen. 
 

 Joo joo, voi olla, että jauhan liikaa periaatteessa täysin merkityksettömistä asioista. Paitsi että mulle ne asiat eivät ole täysin merkityksettömiä! Ehkä olen jonkin sortin eskapisti. (En kylläkään pidä siitä sanasta, se on typerä. Ei se edes kuulosta oikealta sanalta.) Mutta kyllä elämä olisi paljon harmaampaa ilman fiktiota. Tämä on fakta. Ha!

Lisäksi mun on yleensä erittäin hankala puhua mistään hirmu syvistä tunteistani. En uskalla sillä tavalla avautua. Enkä kyllä varmaan haluakaan. Ja olisiko sekään loppujen lopuksi yhtään kiinnostavampaa luettavaa? Epäilen vahvasti.

Joka tapauksessa, jos tätäkin nyt joku lukee, niin wow!! Hienoa!! Olet varmasti mahtava ihminen, olit sitten joku täysin tuntematon, ystäväni tai vaikka äitini (tosin äiti, jos luet tätä, lopeta jooko?). Mieleeni nimittäin tuli tänään, että hei, joku saattaa ihan oikeasti lukea blogiani! Mun mielestä on tosi jänskä ajatus, että joku uhraa hetkenkin elämästään hölmöjen ajatusteni parissa. Vaikka toisaalta, kun sitä miettii, ei se ole niin ihmeellistä, itsekin luen lukuisten muiden ihmisten blogeja, enkä ajattele sitä ollenkaan aikani tuhlaamisena -- päin vastoin.


Tervehdys siis sinulle siellä Internetin toisella puolella! Pidän sinusta, kuka sitten oletkaan. Miten lokakuun ensimmäiset hetket ovat osaltasi sujuneet? Mikä on lempipiirakkasi? Minkä puun kaikkein mieluiten kasvattaisit takapihallesi? Mikä sana rimmaa nimesi kanssa? Kerro mulle mitä tahansa asioita. Rakastan asioita.

Perjantai, kai

Vapaapäivä!

Teen ihan älyttömästi kaikkea!

Olen todella tuottelias!

Näin ajattelin aamulla herätessäni. Mutta näin kello viideltä huomaan, että olen tehnyt jotain ihan muuta kuin kaikkea ja ollut jotain ihan muuta kuin tuottelias. No mutta. Ajatus oli kaunis.


Olen kyllä ehtinyt surkutella huonosti mennyttä koeviikkoani. Tai ei nyt varsinaisesti huonosti, mutta... mutta. Ärsytti, kun opiskelin niin kovasti historiaa, mutta itse koe menikin sitten heikosti. Lisäksi huomasin tänään saaneeni kasin ruotsista. JOO, tiedän, se on hyvä numero, mutta olin sen kokeen jälkeen erittäin voitonriemuinen ja ajattelin, että jes, olipas helppo koe ja kylläpäs olenkin lahjakas! Hyvästi, seiskaluokalta asti ylläpitämäni ruotsin yhdeksikkö. May you rest in peace.

Valokuvia lehdistä ja kissoista. Koska lehdet ovat nyt nätin värisiä ja koska vietin viime viikonlopun taas lempikissojeni Ossin ja Santun parissa. (Ja koska en pysty julkaisemaan blogimerkintöjä ilman kuvia, en vain pysty!!)

AI NIIN, tässä vielä upea asia jonka tein joskus monta ikuisuutta sitten ja jonka muistin jälleen äsken selaillessani päiväkirjaani. Kyseinen päiväkirja kun jäi nyt viimein eläkkeelle ja tilalle tulee uusi, hui apua.

JDODSKSDISDFKKFKD anteeksi, kadun tätä jo nyt. (Nyt jos joku ei osaa englantia niin saa olla erittäin iloinen ja tyytyväinen.)


Jep jep. Nyt lähden olemaan sosiaalinen rakkaiden ystävieni kanssa! Se voikin tehdä hyvää tämän päivän aikana mannerjään paksuisella pölykerroksella peittyneille aivoilleni.

go tear apart the seams

Tykkään kylmästä säästä ja villapaidoista.
En tykkää ruotsin sanoista, joita en meinaa millään saada pysymään päässä.
Ehkä kaikki menee kuitenkin huomenna ihan hyvin. Ja hei, yksi koehan se vain on.

Eniten tykkään kyllä Jonas Bjerren sulosoinnuista. 

Raimo-robotin raivokkaat raivaustalkoot Taka-Raivolassa

Eilen kaikkia velvollisuuksia vältellessäni kävi seuraavasti: opin vahingossa tekemään animaatioita ilmaisella kuvanmuokkausohjelmallani. Ajattelin, ettei se olisi mahdollista. Nähtävästi olin väärässä. Tästä seurasi hervoton sessio Raimo-robotin kanssa. Lisäksi muutin animaatioiksi kaikki ne miljoonat "hehehehe otetaan hupaisa kuvasarja!!" -karkelot, joita kameraani on aikojen saatossa tallentunut erinäisissä tilanteissa, esimerkiksi vesisodassa. Mutta ei niistä sen enempää. 

Samaan syssyyn tahdon pikaisesti kertoa viime lauantaista, joka oli mahtava päivä! Olimme Annin kanssa Helsinkin sarjakuvafestivaaleilla, kuten viimekin vuonna. Sarjakuvatapahtumissa on jotain käsittämättömän ihanaa. Nytkin oli hirmuisen mielenkiintoista seurata haastatteluita, kuunnella mitä sanottavaa oli alan ammattilaisilla. En itse tosiaankaan ole mikään sarjakuvapiirtäjä, vaikka siitä ehkä salaa unelmoinkin. Mutta inspiroiduin kovasti. Kuka tietää, ehkä saan jotain joskus aikaiseksikin! Hienoahan se olisi.


Mainostan nyt brutaalisti, mutta haluan kaikkien lukevan erään sarjakuvan. Nimittäin festivaaleillakin esintyneen ranskalaisen Cyril Pedrosan teoksen Kolme varjoa. Sen lisäksi, että piirustusjälki on mieletöntä, on tarina todella koskettava. En malttaisi millään odottaa sitä, että herran uusin sarjakuva Portugal saataisiin julkaistua Suomessakin.

Onneksi yökukkumiseni ei haittaa nyt niin paljon, koska huomenna alkaa koeviikko: toisin sanottuna menen kouluun kello 13. Ah, ihanaa. Tämä voi kuulostaa masokistin kommentilta, mutta pidän koeviikoista. Koulupäivät on lyhyempiä, ei ole läksyjä ja tarvitsee keskittyä vain lukemiseen (mikä voi tosin osoittautua yllättävän hankalaksi, varsinkin jos Amazonista tilaamasi Doctor Who DVD-boksi sattuu saapumaan juuri muutamaa päivää ennen koeviikon alkua, mutta shh ei kerrota kenellekään jooko?) Eikä mulla edes ole kuin neljä koetta!


Elämä tuntuu ihmeellisen kevyeltä nyt. Täytyy nauttia siitä. Kaakaomukillisen kera.