3.7.

Minulla oli joskus blogi. Jonkin aikaa kirjoitin aktiivisesti, mutta sitten se kuoli. Myöhemmin koitin elvytystä, mutta eihän se toimi enää siinä vaiheessa, kun uhri on jo ruumispussissa.

Mutta nyt! Nyt on aika kokeilla uudestaan. Syytän tylsistymistä, joka hyökkäsi kimppuuni ja jonka kanssa olen karskista olemuksestani ja järjettömän kokoisista muskeleistani huolimatta erittäin huono painimaan. Ja onhan minulla tietysti tajuttoman mielenkiintoisia tarinoita ja toteamuksia jaettavaksi koko maailmalle

Tämä ei ole sarjakuvablogi, muotiblogi, elokuvablogi, musiikkiblogi, valokuvablogi eikä ruokablogi. Tämä ei ole omistettu syvälliselle pohdiskelulle uutisista, politiikasta, uskonnosta, mediasta, terveydestä tai siitä, miten makuuhuoneen verhojen väri paljastaa kaiken ihmisen sisimmästä olemuksesta. Tämän pointti ei myöskään ole kertoa päiväni kulusta tai antaa minulle mahdollisuuden avautua kaikista elämääkin suuremmista ongelmistani jokaiselle, joka tänne sattuu eksymään.

Tämä on yksinkertaisesti blogi. Ilman mitään tiettyä teemaa tai tarkoitusta. Kirjoitukset saattavat siis sisältää kaikkia yllämainittuja asioita, tai sitten jotain ihan muuta.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä kolme kuvaa tältä lähinnä lahnailun täyttämältä viikolta. Kissanpoikia ja Ikaalisten divari!